Leonardo Bar & Ristorante

Ensimmäisellä vierailullani kaivokadun Leonardossa pistäydyimme rauhallisena sunnuntai-iltana ystäväni kanssa drinkeillä. Tuolloin paikasta jäi viihtyisä ja makuhermoja kutkuttavan tuoksuinen vaikutelma. Noin kuukautta myöhemmin, tammikuun lopulla päädyimme tänne päivälliselle mieheni kanssa.

Tarjoilu pelasi, tosin valitettavan jurosti ja suomalaistyylisen vähäsanaisesti. Ruokalista on monipuolinen ja antoi vaikutelman makumatkasta italiaan. Annosten saapuessa pettymys seurasi välittömästi. Lohisalaattini oli köyhä ja nahistunut -suoraan sanottuna tylsä. Mieheni uuniperuna oli oikeaoppinen ja herkullinen, mutta naudansisäfilee jänteinen ja niin raaka, ettei mukana tuotu pihviveitsikään kyennyt siihen (tarjoilija ei myöskään tilatessa kysynyt pihvin kypsyysastetta).

Alkuun tuodut leivät olivat tuoreita ja ainakin uuninkautta käytettyjä, mutta niidenkin herkuttelu loppui lyhyeen kärpäsparven vallattua leipäkorin. Kärpäset suomalaisessa cityravintolassa pakkaskylmänä tammikuun iltana eivät millään tavalla kohottaneet tunnelmaa eivätkä vieneet meitä lähemmäs italiaa -jos se oli niiden tarkoitus. Kärpästen vaikutus fiiliksiin oli ainoastaan negatiivinen; ravintosta jää väistämättä epähygieenin tunne eikä sinne tee mieli toistamiseen. Syön ruokani mielummin ihmisseurassa. Kärpäset on eriasia kesällä ulkona, luontoon kun ne kuuluu itsestään selvyytenä.

Da Vinci ~ italialainen kujabistro

Hakaniemestä ympyrätalonkupeesta löytyy ihana pieni italialaishenkinen pizzeria, jossa hyvällä tuurilla saa nauttia pizzan ihan omassa seurassaan -suosittumpaan ruokailuaikaan joutuu valitettavasti odottamaan pöytää. Emme ole koskaan koittaneet tehdä pöytävarausta, joten ei ole tietoa toimiiko käytäntö kyseisessä ravintolassa.

Pizzat ovat joka tapauksessa vertaansa vaille -niin hyviä, että moni hakee niitä mukaankin. Itseasiassa italialaiseen keittiöön friikahtaneena pizza specialistina väitän, että helsingistä on vaikea löytää yhtä hyvää pizzaa kuin täältä Da Vincistä!

Täytteissä on mistä valita, niin valmiissa versioissa kuin valinnaisissa täytteissäkin. Pizza pohja on tarpeeksi ohut ja taikina oikeaopiinen, jotta se paistuu rapeaksi. Täytteet ovat tuoreita ja niitä on sopivasti ympäri pizzaa ilman, että pizzaa on yritetty muutta piirakaksi niinkuin monilla paikoilla on tapana. Pizza ei myöskään lillu rasvassa ja juustossa vaan päällä oleva juusto on laadukasta ja sitä on sopivasti antamaan makua, ei peittämään kaikkea muuta alleen.

Salaatteja on myös tarjolla ja niidenkin variointi onnistuu täytteitä vaihtamalla mieleisemmäksi -jos niin haluaa. Listalta löytyy myös lasagnea sekä lihaisana että kasvis versiona. Pizzat ovat edullisia, kympin hujakoilla ja lasillisen mainiota talon viini saa kolmella ja puolella eurolla. Ainoa miinus tulee pikaruokalamaisesta tiskiltä tilaus pakosta ja ruokalistojen puutteesta -menu lukee liitutaululla tiskin yläpuolella. Mutta henkilökunnan ystävillisyys paikkaa tämänkin puutteen. Tähän paikkaan ei kyllästy ikinä!

Soul Kitchen ~ soulia ja soppaa

Gourmee ravintola kallion tyyliin. Rentoa ja viihtyisää, mutta ruoka on pääasiassa; se ei petä koskaan. Jokainen maistamani annos on ollut kehumisen ja uuden kokeilun arvoinen. Jokainen annos on pyydettäessä räätälöity allergioita ja makumieltymyksiäni vastaavaksi. Kasvisruuat on täyttäviä ja maukkaita, kylmäsavulohi salaatti ja kylmäsavulohi sandwich uuniperunan kera ovat mitä mainioimpia, enkä ole missään syönyt parempaa uuniperunaa -tai ainakaan paremmalla täytteellä kuin Soulin piparjuurituorejuustokreemin!

Mies on syönyt läpi listan lihaisammat annokset sikonmakkarakeitosta nakkeihin ja hampurilaisesta karitsan paahtopaistiin ja kehunut kokit pyörryksiin lähes jokaisen ravintolareissun jälkeen. Tänne palaamme aina uudestaan ja uudestaan. Plussaa Soulissa on pitkät aukioloajat, eli täältä saa vatsan täyteen vielä muiden keittiöiden sulkeuduttuakin aina puoleen yöhön saakka, viikonloppuisin pidempäänkin.

Cella -kallion klassikko

Cella on ollut olemassa kauemmin kuin minä itse, joten pakko siinä on jotain hyvää olla! Harva kuppila sinnittelee näin pitkään, varsinkaan noinkin syrjäisellä paikalla kuin kallion felemarilla. Ruokalista on perinteikäs ja vähän venäjään vivahtava. Tarjolla on ympärivuoden blinejä erilaisin lisukkein, mutta koska blinituntemukseni on rajallinen, voinen kommentoida niitä vain hyvin suppeasta kokemuksestani. Tylsiä ja mauttomia, annoksessa on liikaa sipulia ja smetanaa suhteessa muihin lisukkeisiin ja kuivakoihin blineihin.

Salaattiannokset ja lämpimät leivät Cellassa on aina ollut kelpo kamaa, tosin tarjoilijasta ja kokista riippuu saako allergianvuoksi karsittuun annokseen mitään korvaavaa tilalle vai tarjoillaanko annos vain -karsittuna. Ainoa varsinainen kasvisannos on kasvispihvit metsäsienikastikkeella. Perunamuussi on kotitekoisen makuista ja sienikastike herkullista, mutta kasvispihvit eivät vakuuttaneet -kaipaisin kasvisruokaanikin enemmän proteiinia, cellassa pihvit olivat valitettavan juurespitoisia.

Palvelu on aina vähintäänkin mielenkiintoista ja miljöö muuttuu käyntikerrasta toiseen aina jollain pienellä somisteella (joita asiakkaat tuovat ikkunalaudoille?). Tilan valaistus on hieman hutaisten suunniteltu -tai sen suunnittelu on unohdettu kokonaan, mutta summa summarum; täälläkin on tullut käytyä useamman kerran ja käydään varmasti jatkossakin. Menu on sen verran monipuolinen ja perus aineksista kasattu, että jokaisen luulisi löytävän täältä mieleistää syötävää.

Monte Etna

Lähiravintolamme, jossa on tullut käytyä puolenvuoden sisään viisi tai kuusi kertaa. Jokaisella kerralla ruoka on ollut sitä, mitä olen tilannut, tuoreena ja maukkaana tarjoiltuna. Menu on ainakin meidän tarpeisiin ollut riittävän monipuolinen ja allergioiden vuoksi pienet muutokset annoksiin on hoitunut aina ongelmitta.

Salaatit on olleet erityisen hyviä, oma ykkössuosikkini on Insalata di gamberi http://www.monteetna.fi/ruoka.php ja ruokajuomaksi löytyy aina mainioita viinejä myös laseittain tarjoiltuna. Grilli- ja kalaruuissa tykkään siitä, että lisukkeet saa italialaiseen tapaan valita erikseen useasta vaihtoehdosta, joista löytyy myös ikisuosikkini haudutettu pinaatti.

Jälkkäreitä ei olla vielä maisteltu täällä ollenkaan, mutta antipastot (aika runsaita, riittää hyvin pieneksi ruuaksi) ja ateriat on kaikki ollut loistavia. Palvelu on ystävällistä ja toimivaa, ruoka tulee suht ripeästi silloinkin kun ravintola on ollut lähes täynnä. Arki-iltoina olemme saaneet syödä lähes tyhjässä salissa, mikä on toki mukavaa, mutta huolettaa ravintolan kannattavuuden takia. Toivottavasti lounasruokailijoiden määrä kompensoi iltojen hiljaisuutta..

Suklaata, suklaata...

SUKLAAKAKKU

200g voita
2dl sokeria
3 kananmunaa
3dl gluteiinitonta jauhoseosta
1 dl pofiber perunakuitujauhoa
1 tl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
0,5 dl maitoa
100g suklaata

Kuorrute
200g suklaata
100g voita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Lisää maito ja psyllium sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää suklaa rouhittuna/pieninä paloina. Paista jauhotetussa vuuassa 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä.

Kuorrutusta varten sulata voi ja sekoita voisulaan suklaa tasaiseksi massaksi. Levitä kuorrutus kakun päälle.

Keksiä, suklaata ja krokanttia rapeana pakettina

DAIM-KEKSIT

200g voita
200g sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl jauhoja
2 tl soodaa
2 isoa Daim-patukkaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuainen ja siirappi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja murskattu daim. Leivo taikinasta ~2n sormen paksuisia tankoja uunipellille. Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Leikkaa tangot heti kuumina vinoiksi viipaleiksi. Anna jäähtyä.